|
Valo
Sanotaan,
että ilman valoa ei ole kuvaa. Valokuva (fotografia) tarkoittaa
"valolla piirtämistä". Valo on valokuvaajan tärkein työväline.
Kuvaajan valittua kohteensa hän miettii millaisella valolla hän
parhaiten "piirtäisi" kohteestaan esiin sen minkä haluaa.
Millaisen tunnelman hän haluaa kuvaan luoda. Mitä yksityiskohtia
hän painottaisi ja mitä jättäisi varjoon.
KOKONAISVALOMÄÄRÄ
- Filmin valotuksen
määrää kolme tekijää: filmin valonherkkyys,
objektiivin aukon koko ja sulkimen aukioloaika.
- Filmille
menevän valon määrää on aina aukon ja ajan
muodostama kokonaisuus. Kun toista muutetaan, on muutettava myös
toista, jotta kokonaisvalomäärä ei muuttuisi.
VALON
SUUNTA
- Myötävalo:
Myötävalo ei luo kohteeseensa varjoja. Suora
salamavalo on valoista tylsin. Salaman välähdyspinta on
hyvin pieni ja luo terävän valon. Tilanteen voi korjata
heijastamalla valon epäsuorasti jonkin pinnan kautta. Näin
saamme aikaan laajemman, pehmeämmän valon.
- Sivuvalo:
Sivuvalo tuo esiin varjon ja siksi se onkin erityisesti materian
ja pintojen valotyyppi.
- Ylävalo:
Ylävalo on valon suunnista luonnollisin. Ylävaloa on montaa
eri lajia: on laveaa heijastusvaloa (pilvinen ilma), erittäin
terävää ja voimakasta ylävaloa (aurinko), suoraan
ylhäältä tulevaa, mutta voimakkuudeltaan heikkoa
(kattolamppu). Erityinen ylävalon laji on kapea, keilamainen
valo.
- Vastavalo:
Vastavalo ei takerru yksityiskohtiin, se muuttaa kaiken valoa
läpäisemättömän mustaksi, kaksiulotteiseksi
hahmoksi ja läpivalaisee kaiken hauraan. Oikein käytettynä
vastavalo on valoista aistillisin.
|
