Varhaisten luolamaalaustenkin juoksevat eläimet kertovat niiden piirtäjän halusta kuvata eläimen liikettä. Eadweard Muybridge (1830-1904) on tunnettu valokuvistaan, joissa hän tutkii liikettä. Muybridgen kehittämän zoopraxitopen avulla yksittäiset kuvat saatiin pyörittämällä liikkumaan. Muybridge sai kuviensa ansiosta kutsun Philadelhpian yliopistoon tutkimaan ja luennoimaan. Siellä ollessaan hän tuotti kolmella 13-linssisellä kameralla yli 30 000 kuvaa. Hänen kuviaan julkaistiin tiedelehdissä ja niitä käytettiin apuna jopa erilaisten motoristen sairauksien tutkimisessa.

Katso Muybridgen kokeiluja Kalifornian valokuvataiteen museon sivuilla.

 

Teknisesti animaation historia kytkeytyy myös elokuvan historiaan. Animaation yksittäisten kuvien tulkitseminen liikkeeksi perustuu yhtälailla silmän jälkikuvailmiöön. Mutta animaatiota oli kuitenkin paljon ennen elokuvaa. Jo 1600-luvulla julkaistiin kirjoja ja vihkosia, joiden sisään kätketyt, sivu sivulta edistyvät liikesarjat saatiin tajuttaviksi sivuja peukalon avulla pyöräyttämällä. Kirjaset olivat hyvin suosittuja aikuisten viihteen ensimmäisiä kaupallisia ilmenemismuotoja. Vanha kirjanplaraus-animaatio toimii yhä edelleen.(Jari Lehtinen. Anime ennen vuotta 1958)

Ranskalainen Emile Reynaud pystyi ensimmäisenä projisoimaan animaation valkokankaalle. Hän onnistui yhdistämään Praxinoscopin ja Laterna Magican (taikalyhty).

 

1900 -luvun alun ensimmäiset projisoidut piirrosanimaatiot olivat lähinnä hassuttelua tekniikalla. J Stuart Blacktonin liitutaululle piirretyssä "Humorous Phases of Funny Faces" -animaatiossa vuodelta 1906, silinteripäinen herra puhaltaa savua hymyilevän naisen kasvoille, mikä tietysti saa naisen yskimään.

Humorous Phases of funny Faces

J. Stuart Blactonin liitutauluanimaatio

 

Tiesitkö, että ensimmäisen suomalaisen animaation teki Erik Wasström vuonna 1914? Lisätietoa kotimaisesta animaatiosta saat esim:

Lisätietoa animaation historiasta:http://www.etkk.fi/freimi/animaatio/ tai linkkisivultamme.

 

 

Mikä on animaatio?

Juho Gartzin (1975) määritelmän mukaan: "Animaatio, eli elävöittäminen, tarkoittaa ruutu ruudulta luotua elokuvaa, jossa piirroshahmo, valokuva, nukke tai vaikkapa jokin esine on saatu liikkumaan halutulla tavalla, elämään lopullisella filmillä sellaista elämää, jonka sen tekijä on sille säätänyt. Tämä luominen tapahtuu useimmiten kameran avulla, mahdollista on myös animoitavien asioiden piirtäminen tai raaputtelu suoraan filmin kalvolle."

Animaatioita voidaan tehdä sekä kameralla että tietokoneella, ja ne voidaan jaotella tekniikan perusteella:

  • Piirrosanimaatioihin, joissa hahmojen liikkeet piirretään kuva kuvalta ja kuvataan kuva kerrallaan taustapiirrosta vasten (Tuhkimo, Bambi, Tarzan, Simpsonit).
  • Nukkeanimaatioihin, joissa hahmoina toimivat pehmolelut, nuket ja lelut (Urpo ja Turpo, Pikkukakkosen Nukkumatti).
  • Esineanimaatioihin, jolloin animaatiossa liikkuvat esineet; tuolit, pöytä, kynät, kukkamaljakko jne.
  • Savianimaatioihin, joiden hahmot on tehty savesta tai muovailuvahasta (Saviset, Wallace & Gromit, Kanan lento)
  • Pala-animaatioihin, joissa hahmot on tehty leikaten tai repien kartongista (Kössi Kenguru, SouthPark).
  • Tietokoneanimaatioihin, jotka on tehty joko kokonaan tai osittain tietokoneella animoiden (Toy Story, Chrek, Nemoa etsimässä).

Tekniikoita myös yhdistellään. Mielikuvitus on rajana animaation tekemisessä - ihmiset, piimä, hiekka tai banaani voidaan animoida.