Norja, Alta 23.5-28.5-04

Oulun Normaalikoulun kuudesluokkalaiset pakkautuivat bussiin klo 8.00 sunnuntai-aamuna. Mukaan otettiin riittävästi evästä ja Pekka, Pasi, Markku ja Johanna sekä Eero ajamaan autoa. 13 tunnin ajomatka kohti Altaa oli alkamassa. Tarkoituksena oli viettää ikimuistoinen leirikoulu kuudennen luokan päätteeksi Pohjois-Norjan upeissa maisemissa.

Ensimmäinen tauko pidettiin Tupasvillassa Kemissä ja syömään ehdittiin kahdeksi Muonioon, Länsi-Lapin ammatti-instituutin ruokalaan. Meille tarjoiltiin lihapullia ja ranskanperunoita. Sonkamuotkassa pistäydyimme Lapinemännän tuliaistuvassa ja kaikki pääsivät hänen halattavakseen. 

Matkaa jatkettiin kohti Enontekiön kunnan keskusta, Hettaa. Pysähtymättä jatkoimme matkaa rajalle, jonka ylitimme kävellen. Ruuvasimme viisareita tunnin taaksepäin ja saimme vuorokauteen tunnin lisäaikaa nauttia huikeista maisemista. Maisemat muuttuivat heti rajalta. Tunturit nousivat korkeampina kuin Suomen puolella ja vesikin virtasi vuolaammin.

Altan kanjonia ihasteltiin auton ikkunasta. Välillä pysähdyttiin syömään ja ihastelemaan lisää kanjonin hienoja koskia ja jykeviä seinämiä.

Altan Kaupungissa tervehdimme ensimmäisen kerran jäämerta. Pysähdyimme keräämään rannalta matkamuistoksi Altan liuskekiveä. Linja-autolla jatkoimme kohti Altan kunnassa sijaitsevaa Öksfjordia. Ajoimme pitkin jäämerenrantaa mutkittelevaa tietä. Alitimme joen, ylitimme siltoja ja kiersimme vuonoja ennen saapumista perille leirikeskukseen.

Tehtävien, huoneiden jaon sekä iltapalan jälkeen menimme väsyneinä nukkumaan odottaen seuraavan päivän haasteita.

Ma 24.5.04

Aamulla herätys oli kello 7.30. Nousimme reippaina aamupalalle ja eväitä tekemään. Sitten jakauduimme edellisenä iltana muodostettuihin ryhmiin ja lähdimme ensimmäisten aktiviteettien pariin. Jokainen ryhmä pääsi kokeilemaan juksalla kalastusta, ratsastusta, kanoottimelontaa ja seikkailurataa.

Melontareissulla opettelimme käyttämään melaa ja kanoottia. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun samassa kanootissa on kaksi ihmistä ja molemmat melovat voimiensa mukaan ja voit meloa vain toiselta puolelta, niin aikansa ottaa, että päästään yhteisymmärrykseen rytmistä. Kuitenkin melontaretki meni loistavasti ja sääkin oli hieno: tyyntä ja lämpötila noin 10 astetta. Pysähdyimme saaressa tarkastelemaan merilokin ja haahkan pesiä.

Seikkailuradalla päästiin kokeilemaan omia rajoja. Jokainen vähintäänkin ylitti itsensä – ja muutaman vesiesteen.

Illaksi lähdettiin vielä juksaamaan ja virvelöimään. Päivän saaliit grillattiin illalla ja kyllä maistui hyvälle tuore turska, sei ja kissakala erityisesti.

Ti 25.5.04

Tiistai-aamu koitti samanlaisena kuin maanantaikin. Herätys, aamupala, tehtävien jako ja sääkin oli miltei samanlainen. Ryhmäaktiviteetit jatkuivat. Ne jotka eivät olleet maanantaina juksaamassa ja ratsastamassa, saivat nyt kokeilla niitä ja päinvastoin.

Juksaus on jopa 80 metrin mittaisella siimalla kalastamista. Siimassa on useampi kuin kaksi koukkua jotka lasketaan melkein pohjaan ja sitten toivotaan hyvää syöntiä. Toiset soutivat ja toiset juksasivat kaloja veneestä. Meidän veneemme jäi ilman saalista, mutta kokonaistuloksena oli yksi vihainen kissakala ja pari suurisilmäistä seitä. Saalis ei ollut kuitenkaan ollut niin hyvä kuin toivoimme.

Ratsastusta pääsimme kokeilemaan vanhalla museotiellä. Kolmen hevosen voimin kuljettiin ylös rinnettä ja takaisin alas. Jokainen halukas pääsi kokeilemaan ratsastusta ja hevosen taluttamista sekä harjaamista.

Iltasella kävimme virvelöimässä, juksaamassa ja seikkailuradalla. Nukkumaan menimme jo ennen kymmentä, koska keskiviikkona Hammerfestiin lähtö on jo kello 8.30. Illan kovan saunomisen vuoksi saimme muutaman väärän hälytyksen palovaroittimilta. Suihkujen vesihöyryn vuoksi hälyttimet alkoivat soida. Pienen hämmennyksen jälkeen saimme kuitenkin nukkua rauhassa.

Ke 26.5.04

Aamulla varhainen herätys saavutti monet meistä sikiunesta. Nousimme kuitenkin innokkaina, söimme aamupalan ja pakkasimme eväät. Linja-autolla huristimme pitkin vuonon rantaa Oksfjordin kylään. Matkalla menimme vuoren läpi neljä kilometriä pitkässä tunnelissa. Katamaraani saapui hakemaan meitä satamasta ja niin olimme matkalla kohti maailman pohjoisinta kaupunkia. Ilma oli meille suotuisa: melkein tyyntä ja puolipilvistä. Ahti näytti meille myös parastaan, nimittäin kaksi valasta. Niiden selkäevät ja vähän selkää erottui merenpinnasta selvästi.

Perillä kiertelimme pienen kaupungin katuja ja teimme hankintoja, kukin oman harkintansa mukaan. Takaisin tulimme Hurtigrutenin reittilaivalla joka muistutti pientä ruotsinlaivaa pallomerineen ja näköalakansineen.

Kaupunkimatkan päätteeksi söimme maittavan päivällisen tavalliseen tapaan leirikeskuksessa ja iltatoimina oli ulkoilua pihalla, virvelöintiä tai juksausta. Heta sai saaliiksi 10 kiloisen turskan, jonka sisäelinten koko pelkästään oli yli neljä litraa, josta mätiä noin puolet. Saaliimme näytti paranevan päivä päivältä.

To 27.5.04

Upea auringonpaisteinen päivä koitti juuri niin kuin olimme toivoneetkin. Edessä oli kiipeäminen vuonon vastarannalla sijaitsevalle tunturilammelle pitkin Langfjordfjellet´n rinnettä pilkkimään taimenta ja laskemaan pitkää mäkeä lumista tunturin rinnettä alas. Korkeuseroa reissulle kertyi noin 500m.

Pakkasimme eväät reppuihin ja suuntasimme kohti tunturia. Mukaan otimme polttopuita ja paljon hyvää mieltä. Kiipesimme kaksi ja puoli tuntia rinnettä ylöspäin. Pidimme tiheästi taukoja ja etenimme hitaasti, jotta ehdimme nauttia myös huikeista maisemista jotka avautuivat alamme. Näimme korkealta saaren jonka ympäri meloimme - ja ikijään, joka on jäänyt odottelemaan vuoren huipulle uutta jääkautta.

Matkalla ylös tervehdimme seitakiveä ja niin varmistimme hyvän kalaonnen ja liukkaat mäenlaskut. Perillä näytti huonolta, sillä jäällä oli jonkin verran vettä. Osoittautui kuitenkin, että jäätä tunturilammessa oli yli metrin verran. Halukkaat lähtivät kalaan ja laskemaan mäkeä, loput jäivät paistamaan makkaraa.     

Kun kaikki olivat saaneet syötyä eväät ja makkarat oli paistettu, oli aika pakata saalis reppuun ja lähteä rinnettä alas. Ensin kuitenkin pidettiin lauluharjoitukset, sillä lauantaina olisi kevätjuhla.

Alastulo olikin sitten nopeampaa, mutta ei helpompaa kuin ylösmeno. Jalkoja oli jännitettävä, että vauhti ei kiihtyisi liian kovaksi. Etenimme jonossa ja välillä pidimme taukoja, jotta jaksaisimme jatkaa matkaa. Ennen viimeistä ponnistusta rentouduimme luonnonrauhassa.

Ruokailun ja pienen lepotauon jälkeen ennen illanviettoa lähdimme vielä viimeisen kerran juksaamaan ja virvelöimään. Saalista saatiin mukavasti ja ilta oli muutenkin hieno: näimme lisää lahtivalaita ja nautimme ilta-auringosta. Emme olisi malttaneet lähteä pois, mutta viimeisen illan ohjelma odotti osallistujia.

Illan ohjelmaan kuului hieno musiikkiesitys, diojen katselu kuluneelta viikolta ja  päivän kalansaaliin grillausta. Illanvieton jälkeen menimme nukkumaan haikein mielin, sillä tämä oli leirikoulumme viimeinen ilta.

Pe 28.5.04

Aamulla kävimme aamupalalla ja pakkasimme evääksi muutaman leivän. Laitoimme tavarat laukkuihin ja nostimme ne autonkyytiin. Hyvästelimme uudet ystävämme ja käänsimme linja-auton kohti koti-Suomea.

Hieno leirikoulu oli päättynyt. Muistoissa voimme palata Norjan kauniisiin maisemiin ja ehkäpä jokunen meistä menee sinne vielä toistamiseen.

Miikka I:tä lainatakseni:

Reissussa parasta oli, että joka päivä tein jotakin ensimmäistä kertaa:

Ensimmäisenä päivänä menin Norjaan ensimmäistä kertaa,

toisena päivänä juksasin ensimmäistä kertaa,

kolmantena päivänä meloin ensimmäistä kertaa,

neljäntenä päivänä kävin Hammerfestissa ensimmäistä kertaa,

viidentenä päivänä kiipesin vuorelle ensimmäistä kertaa,

kuudentena päivänä tulin ensimmäistä kertaa pois Norjasta.

Kiitos kaikille unohtumattomasta kokemuksesta ja hyvästä seurasta.

Johanna Nieminen