Animaation historiaa

Varhaisten luolamaalaustenkin juoksevat eläimet kertovat niiden piirtäjän halusta kuvata eläimen liikettä. Eadweard Muybridge (1830-1904) on tunnettu valokuvistaan, joissa hän tutkii liikettä. Muybridgen kehittämän zoopraxitopen avulla yksittäiset kuvat saatiin pyörittämällä liikkumaan. Muybridge sai kuviensa ansiosta kutsun Philadelphian yliopistoon tutkimaan ja luennoimaan. Siellä ollessaan hän tuotti kolmella 13-linssisellä kameralla yli 30 000 kuvaa. Hänen kuviaan julkaistiin tiedelehdissä ja niitä käytettiin apuna jopa erilaisten motoristen sairauksien tutkimisessa.

Katso Muybridgen kokeiluja Kalifornian valokuvataiteen museon sivuilla.

 

Teknisesti animaation historia kytkeytyy myös elokuvan historiaan. Animaation yksittäisten kuvien tulkitseminen liikkeeksi perustuu yhtälailla silmän jälkikuvailmiöön. Mutta animaatiota oli kuitenkin paljon ennen elokuvaa. Jo 1600-luvulla julkaistiin kirjoja ja vihkosia, joiden sisään kätketyt, sivu sivulta edistyvät liikesarjat saatiin tajuttaviksi sivuja peukalon avulla pyöräyttämällä. Kirjaset olivat hyvin suosittuja aikuisten viihteen ensimmäisiä kaupallisia ilmenemismuotoja. Vanha kirjanplaraus-animaatio toimii yhä edelleen.(Jari Lehtinen. Anime ennen vuotta 1958)

Ranskalainen Emile Reynaud pystyi ensimmäisenä projisoimaan animaation valkokankaalle. Hän onnistui yhdistämään Praxinoscopin ja Laterna Magican (taikalyhty).

 

1900 -luvun alun ensimmäiset projisoidut piirrosanimaatiot olivat lähinnä hassuttelua tekniikalla. J Stuart Blacktonin liitutaululle piirretyssä "Humorous Phases of Funny Faces" -animaatiossa vuodelta 1906, silinteripäinen herra puhaltaa savua hymyilevän naisen kasvoille, mikä tietysti saa naisen yskimään.

Humorous Phases of funny Faces

J. Stuart Blactonin liitutauluanimaatio

 

Tiesitkö, että ensimmäisen suomalaisen animaation teki Erik Wasström vuonna 1914? Lisätietoa kotimaisesta animaatiosta saat esim:

Lisätietoa animaation historiasta:http://www.etkk.fi/freimi/animaatio/ tai linkkisivultamme.