VIERAILUT JA OPINTOMATKAT

Ala-aste

Leirikoulutoiminta on jatkunut aktiivisena. 6.-luokkalaisten Pallas - Hetta-alueen vaellusleirikoulu oli 16.8. - 21.8.98 välisenä aikana. Ohjaajana toimi Pekka Tokola. Lisäksi mukana oli muutamia vanhempia. Samanaikaisesti pidettiin vaihtoehtoinen kaupunkileirikoulu niille oppilaille, jotka eivät osallistuneet vaellusleirikouluun. Ohjaajina toimivat Marianna Junes-Tokola ja Kirsti Karhumaa. Viikon tutustumiskohteina olivat mm. lentoasema, Oulun tuomiokirkko ja taidemuseo. Taidemuseossa tutustuttiin Vilho Lammen 100-vuotisjuhlanäyttelyyn ja romunäyttelyyn. Lisäksi viikon ohjelmaan kuului ratsastusta ja luontoon tutustumista.

Hailuodon leirikouluun osallistuivat kaikki 5.-luokkalaiset 24.8. - 28.8 ja 31.8. - 4.9.98. Teemana oli Hailuodon luonto ja kulttuurimaisema. Leirikoulussa harjoitettiin erityisesti kädentaitoja. Ohjaajina toimivat Raija Kärkkäinen, Ulla Saukkonen, Marja-Liisa Ahokoivu ja Pekka Tokola.

3a-, 3b- ja 3c-luokat osallistuivat Rokualla seurakuntien leirikeskuksessa pidettyyn lumileirikouluun 3.3. - 5.3.99. Ohjelmaan kuului Rokuan kansallispuistoon tutustuminen, Rokuan luonnon ja eläimistön tutkiminen sekä hiihtotekniikkojen opettelu ja hiihtäminen. Ohjaajina toimivat Veikko Sivula, Markku Veteläinen ja Hannu Juuso.

Itä-Suomeen suuntautunut 3. - 4. luokan kulttuurileirikoulu toteutui 17. - 18.4.99. Ohjelmaan kuului tutustumista arvokkaisiin luonto- ja kulttuurikohteisiin. Tutustumiskohteita olivat mm. Paltamon Kivesvaara, Kajaanin kauppatori, Paltaniemen kuvakirkko, Eino Leinon kotitalo, Nurmeksessa sijaitseva Bomba-talo sekä Kuhmon Kalevala-kylä. Ohjelman toteutus pohjautui osittain oppilaiden etukäteen tekemiin pikkututkimuksiin ja esityksiin. Koulupsykologi Eila Karppinen organisoi Paltamon Hakasuon Kivesjärven rosvot yhdessä projektin vastaavien ja Hakasuon koulun opettajien kanssa. Paikallishistoriaan perustuva ohjelmatuokio oli mieleenpainuva. Leirikoulu päättyi koululla pidettyyn yökouluun. Leirikoulun ohjaajina ja valvojina olivat Marjatta Kaikkonen, Pirkko Kerimaa ja Juhani Fiskaali. Lisäksi matkalle osallistui oppilaiden vanhempia ja muuta koulun henkilökuntaa.

Oulangalla 1. - 3.6.99 pidettyyn leirikouluun osallistuivat 4a-, 4b- ja 4c-luokat. Teemana oli keväisen luonnon tutkiminen ja patikkaretket luonnossa. Leirikoulun ohjaajina olivat Auli Halme, Erkki Pekkala ja Vesa Virta.

Lähes kaikki koulun 6.-luokkalaiset osallistuivat Finnmarkin leirikoulukeskuksessa pidettyyn Altan leirikouluun 30.5. - 4.6.99 välisenä aikana. Ohjaajina toimivat Pekka Tokola, Raija Haapalahti ja Pasi Kurttila. Ohjelmaan kuului pohjoisen alueen luonnon ja kulttuurin tutkiminen.

Hoijakka-solun oppilaat ja opettajat tekivät opintoretken Ranuan eläinpuistoon 1.9.98. Eläinpuistossa tutustuttiin pohjoisiin ja arktisiin villieläinlajeihin.

Syysseikkailupäivä pidettiin 10.9.98. Opetusharjoittelijat ja opettajat suunnittelivat ja laativat eri-ikäisille oppilaille soveltuvia reittejä, joiden varrella oli monipuolisia toimintapisteitä. Alkuopetusluokkien toiminnoissa korostuivat seikkailun jännitys, elämyksellisyys, avuliaisuus, luottamus, oma-aloitteisuus, rohkeus ja yrittäminen. Ylempien luokkien toimintapisteillä käsiteltiin mm. luonnonsuojelua, paloturvallisuutta, vesilläliikkumista sekä yhteistyön ja erilaisten fyysisten toimintojen harjoittamista. Talviurheilupäivä oli 5.3.99. Kaikilla oppilailla oli mahdollisuus osallistua joko kilpa- tai retkihiihtoon.

Lisäksi opettajat ja opetusharjoittelijat järjestivät mäenlaskutoimintapisteen 0. - 2. luokkien oppilaille ja luistelupisteen 3. - 6. luokkien oppilaille. Päivän päätteeksi pidettiin palkintojenjakotilaisuus salissa. Myös oppilaiden vanhempia osallistui päivän tapahtumiin. Ala-asteella vieraili lukuvuoden mittaan monista maista opettajia, opettajankouluttajia ja tutkijoita, jotka olivat tutustumassa Suomen koulujärjestelmään ja opettajankoulutukseen. Vieraita tuli mm. Englannista, Espanjasta, Hollannista, Itävallasta, Puolasta, Ruotsista, Virosta ja Yhdysvalloista. Jotkut vierailuista olivat osa kiinteämpää yhteistyötä eri oppilaitosten välillä. Esimerkiksi Luulajan yliopistosta vieraili ryhmä opettajaksi opiskelevia suomalaisia ohjaajansa kanssa jo viidennen kerran. Neljä normaalikoulun opettajaa teki syyskuussa vastavierailun Luulajaan tutustuen opettajankoulutukseen Ruotsissa.

Opintomatka Viroon

1. päivä. Hyinen tuuli toivottaa meidät tervetulleiksi Helsinkiin. Kävelemme kilometrin verran pakkasessa satamaan. Ensimmäinen täpärä tilanne sattuu tullissa. Ulkomaalaisoppilaamme Nusrat pysäytetään. Tullivirkailija tutkii passia ultraviolettivalolla reilut 10 minuuttia. Lopulta epäilevä virkailija päästää hämmentyneen Nusratin läpi ja kävelemme Finnjet-purtiloomme.

Vihdoinkin Tallinnassa! Esko touhuaa riemuissaan. Bussi vie meidät hotelli Suteen. Illalla päätämme lähteä kiertämään kaupunkia. Hotellin lähellä on ratikkapysäkki. ”Mennään ratikalla” , Esko keksii. Ostamme liput kuljettajalta, mutta ne loppuvat kesken. Hätääntynyt kuljettaja juoksee lahoon puurakennukseen hakemaan lisää lippuja. Ratikkamatka on elämys: Vaunu pomppi ja rämisee. Ovet eivät pysy kunnolla kiinni. Kierrämme kaupunkia kylmissämme ja palaamme sitten hotelliin lepäämään.

2. päivä. Lähdemme kohti Pärnua. Kaupungissa Jyrki on hommannut meille oppaaksi viehättävän nuoren virolaisnaisen. Hän kertoo kaupungista ja vitsailee välillä. Hän kertoo kaskua, jossa kaksi miestä keskustelee. Toinen kysyy, mitä eroa on kasakalla ja sialla. Silloin heidän takaansa kuuluu: “Köhöm.” Kasakka näyttää vihaiselta ja kysyy mieheltä: ”No, mitäs eroa niillä on, kerropas.” Mies säikähtää ja vastaa nopeasti: ”E-ei yhtään mitään.” Pärnu on kaunis kaupunki, mutta jätämme sen yövyttyämme hotelli Aisassa.

3. päivä. Tallinnassa ehdimme vielä käydä Mustamäen torilla, ennen kuin lähdemme satamaan. Tullissa on taas vähän häikkää. Laivalla katselemme, kuinka Tallinna jää taakse. Esko itkee: ”Yhyy, sinne se jää. No pääsenpähän takaisin parin kuukauden päästä.”

Nusrat Bushra 97a

Norssin lukiolaiset Sundsvallissa

Me olimme NESS (Nordisk Estetisk SkolSamverkan) –matkalla Ruotsin Sundsvallin Hedbergska skolanissa 23.3. - 25.3.1999. Meitä oli 21 ja bussinkuljettaja. Saimme olla mukana vuoden 1999 Ruotsin popkaupunki Sundsvallissa ainutlaatuisessa Hedbergska skolan -lukion julkisessa Schlagerfestival -99 -tapahtumassa. Me saimme jopa kutsun kilpailun raatiin. Festivaalin tunnelma, toteutus ja esitykset olivat kuten Euroviisuissa. Lukion oppilaat olivat itse säveltäneet ja sovittaneet festivaaliin osallistuneet 15 sävelmää. He myös esittivät ne. Suuressa taustaorkesterissa olivat mukana myös koulun 8 musiikinopettajaa yhdessä oppilaiden kanssa. Samaiset oppilaat myös majoittivat ja toimivat isäntinä meille suomalaisille. Ja oli meillä myös oma roolimme oman ohjelmamme kanssa.

Keskiviikon matkasimme orientoituen ruotsin kieleen, harjoitellen laulujamme ja valmistaen ruotsinkielisiä esityksiämme. Bussimatka oli yli 800 km pitkä. Illaksi ehdimme seuraamaan festivaalin harjoituksia. Aikaisesta aamuherätyksestä ja toimeliaasta pitkästä matkasta uupuneena ruotsin kieli tuntui lähes mahdottomalta ymmärtää majapaikkoja jaettaessa iltamyöhällä. Jokaiselle löytyi isäntä ja majapaikka, ja upea kokemus ruotsalaisten avoimuudesta ja ystävällisyydestä alkoi.

Torstaiaamupäivän seurasimme lukion opetusta ja tutustuimme kouluun. 1300 oppilaan oppilaitos kaikkine varustuksineen herätti suurta hämmästystä. Iltapäivällä saimme rauhassa harjoitella musiikki- ja tanssiesityksiämme. Ja illalla oli se suuri tapahtuma, SCHLAGERFESTIVAL. Voimme vain ihailla upeita lauluja ja nuoria. Voittajia olisi voinut olla useampikin. Suomen euroviisuksi olisimme kelpuuttaneet lähes jokaisen. Ja entäs meidän raatimme! Arvovaltaisessa monipuolisessa juryssä oululainen ryhmä selviytyi mainiosti. Ja sai myös osakseen erityistä huomiota. Maininnan arvoisia olivat salin kulissit, loistava äänentoisto sekä valaistus. Onkohan meillä koskaan mahdollisuutta moiseen?

Perjantain aamupäivä oli meidän. Tanssi- ja musiikkiesityksissä, koulumme, kotikaupunkimme sekä koulumme YPA-kurssin esittelyissä oululaiset ylittivät itsensä! Ja vieläpä kaikki ruotsin kielellä ja julkisesti! Vuorokaudet olivat tehneet tehtävänsä. Yleisömmekin oli tosi kannustavaa ja vastaanottavaa. Koulun katolla liehunut Suomen lippu kertoi oman osansa vierailustamme. Vaan kotimatkalle oli lähdettävä – aivan liian varhain!

Paula Westerlund ja lukion lauluryhmä ja soittajat Aune Lassila ja lukion tanssiryhmä

Vieraissa Bielefeldissä

Viime toukokuussa, 4. - 18.5.1998 vieraili norssissa seitsemäntoista oppilasta monivuotisesta yhteistyökoulustamme Laborschulesta, Saksan Bielefeldistä.

Seuraavana syksynä, 11.- 24.9.1998 viisi koulumme oppilasta teki vastavierailun Laborschuleen majoittuen vastaaviin ystäväperheisiin. Vastavierailun vähäinen osallistujamäärä selittyy 9.-luokkalaisten siirtymisellä lukio-opiskeluun, mistä oli vaikea irrottautua kahdeksi viikoksi. Ohjelma Saksassa noudatteli samoja linjoja kuin norssissa viime keväänä: koulunkäyntiä isäntäoppilaiden mukana, kaupunkiin tutustumista, lähiseutuun perehtymistä Hamelnin kaupunkiretken yhteydessä sekä erilaisiin koulun tarjoamiin aktiviteetteihin, kuten koulun urheilupäivään osallistumista.

Legendaarinen tunturivaellus

24. syyskuuta starttasimme innokkaina kohti Kittilää. Olimme valmistautuneet edessä olevaan vaellukseen Aunen ja Eijan hyödyllisiä neuvoja kuunnellen. Olimme mm. oppineet, kuinka rinkka tulee pakata, sekä saimme tietää jotakin suunnistuksen alkeista. Bussimatkamme sujui varsin rattoisasi kortinpeluun ja jutustelun merkeissä. Välillä pysähdyimme ihailemaan jääkauden muodostamia hiidenkirnuja ja ihmettelemään saksalaisten turistien elämysmatkailuintoa.

Iltahämärässä saavuimme perille vain huomataksemme, että vettä satoi taivaan täydeltä kastellen KAIKEN. Kun vihdoin olimme saaneet teltat pystytettyä, oli makkaranpaiston aika. Osa jatkoi iltanuotiolla istuskelua osan etsiskellessä nukkumapaikkaa kuka mistäkin - sauna, laavu ja teltat olivat kaikki käytössä.

Aurinkoisen aamun valjetessa kaikki näytti jo paljon kirkkaammalta. Aamutoimien jälkeen pääjoukko lähti Aakenustunturin reunapoluille taitamaan taivalta, ja joukosta erottautui viisi seikkailunhaluista, jotka aloittivat matkan suoraan kohti Aakenuksen huippua. Yhdellä jos toisella saattoi matkan aikana soida päässään legendaarinen hittibiisi Space Invaders… Illan tullen kaikki matkalaiset olivat löytäneet tiensä Aakenuksen juurella olevalle autiokämpälle, Pyhäjärvelle. Siellä kaikki saivat kunnian tutustua ystäväämme Ilipoon! Ilta kului rattoisasti nuotion äärellä, ja nukkumapaikan löysi jokainen.

Seuraava aamu toi mukanaan järkytyksen … LUNTA! Selvisi syy, miksi yöllä oli hiukan palellut. Porukka lähti kipuamaan jonossa Aakenuksen laelle. Vareslaelle pysähdyimme nauttimaan lounasta, kunnes nyrkin kokoiset rakeet keskeyttivät gourmet-ateriamme. Kuuro hajotti vaeltajat kuin kissa varpusparven. Kuin ihmeen kaupalla kaikki onnistuivat pääsemään alas, vaikka vastassa oli armoton rakkakivikko. Tunne oli taivaallinen, kun perillä Aakenuspirtillä odotti lämmin sauna. Muutama rohkea uskaltautui pulahtamaan hyiseen jokeen. Ilta jatkui pitkälle kortinpeluun sekä syvällisten keskustelujen kanssa (hiusten leikkaus…).

Pakkoherätyksen tullessa kello 8.00 porukkaa kömpi mitä kummallisimmista paikoista, mm. pöydän alta. Aamupalan ja siivousten jälkeen pihaan ajoi mahtava viiden tähden linja-automme. Sen upeisiin varustuksiin kuului loistava ilmastointi – takapenkeillä tarkeni melkein jopa olla. Lisäksi mikrofonin toiminta oli kympin luokkaa – ainakin pienen sivuäänen kanssa. Itse auto oli uusinta uutta – jopa 1800-luvulta. Kattoluukku oli varsin hyödyllinen – toimi myös sateella suihkuna. Viimeisenä muttei vähäisimpänä: kuskimme oli varsin herttainen ja erittäin avulias.

Paluumatkamme keskeytti ensin henkeäsalpaavan hieno tulivuoripuisto ja loppumatkasta piipahdimme Haaparannan puolella. Haikeus iski mieliimme, kun bussi ylitti Oulun rajan. Norssin pihalta kaikki jatkoivat omiin koteihinsa, ja kauan odotettu reissu oli ohi.

Kiitokset mahtavasta kokemuksesta koko vaeltajajengille ja erityisesti ihanille valvojillemme Aunelle ja Eijalle.

Paula Railo 97c & Sari Saikkonen 97d

Grazin ihmisoikeuskongressi

Koulustamme lähtivät lukiolaiset Olli Kohonen ja Katja Sauvola sekä opettaja Sirkka Larivaara Itävallan Graziin ihmisoikeuskongressiin, joka järjestettiin 16. - 20.7. 1998. Yhdessä matkusti osallistujia Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Eestistä, Liettuasta ja Venäjältä. Matkan teimme bussilla Via Balticaa pitkin. Itse kongressissa oli lähinnä opettajia ympäri Eurooppaa. Suomi oli ainoa maa, joka lähetti myös koululaisia ja opiskelijoita kongressiin. Työskentely tapahtui työpajamuotoisesti. Kongressin parasta antia oli tutustuminen muista kulttuureista tuleviin henkilöihin ympäri maanosaamme. Toisia kulttuureja oppi arvostamaan uudella tavalla. Järkyttävääkin oli kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia Balkanin sota-alueilta.

Haagin rauhantapaaminen

Haagin kansainvälinen rauhantapaaminen pidettiin toukokuun 11. - 16. päivänä. Koulustamme tapaamiseen osallistuivat lukion YPA-kurssin oppilaat Kiti Paasovaara ja Sari Kynsilehto. Haagin rauhantapaaminen työskenteli työryhmissä. Nuorten työryhmä pohti uuden vuosituhannen maailmaa. Opettaja Sirpa Tuomivaara osallistui rauhankasvatustyöryhmän työskentelyyn.

Unesco-koulujen vuositapaaminen Pariisissa

Unesco-koulujen vuositapaaminen Pariisissa Suomen Unesco eli ASP (Associated School Project) -koulujen vuositapaaminen järjestettiin Pariisissa 7. - 10.11.1998. Matkan tarkoituksena oli tutustuminen Unescon toimintaan, Maailmanperintökeskukseen ja Pariisin maailmanperintökohteisiin.

Saapumisemme Pariisiin pitkittyi sankan sumun vuoksi. Kuitenkin ehdimme jo ensimmäisenä päivänä tutustua kahteen maailmanperintökohteeseen, jotka olivat Seinen rannat ja Notre Dame. Sunnuntaiaamuna matkamme suuntautui St. Lazaren asemalta kohti Versailles‘n käsittämättömän suurta linnaa, jossa ihmettelimme mm. kuninkaallista huoneistoa Versailles‘n rauhan peilisaleineen. Tämän jälkeen oli vuorossa kävely pitkin Avenue des Champs-Elyséetä ja nousu Riemukaaren näköalatasanteelle. Pieni on ihminen kaiken tämän keskellä! Kuinka merkittävää onkaan se työ, jota tehdään näiden kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden säilyttämiseksi! Ihmisen työn taidonnäytteenä toimi myös Eiffel-torni. Sitä saimme ihailla myös hotellimme ikkunasta erilaisten valojen ja säätilojen vallitessa!

Maanantain olimme Unescon päämajassa. Yleisesittelyn ja Unescon tavoitteiden esittelyn jälkeen tutustuimme päämajan taidekokoelmiin, mm. Picassoon ja Miroon. Seuraavana oli vuorossa ASP-koulujen toiminnasta vastaavien päämajassa toimivien henkilöiden esityksiä. Tärkeiksi tavoitteiksi nimettiin ASP-koulujen toiminnan tunnetuksi tekeminen ja vuoden 2000 teeman, rauhankasvatuksen, toteuttaminen. Suomen ASP-koulujen toimintaa päämajassa pidettiin merkittävänä. Esille otettiin mm. se, että Suomi on ensimmäisenä luonut yhteydet Internetiin ASP-toiminnastaan. Samoin Suomen oma ASP-kouluesite on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Meille esiteltiin myös uusia ASP-kouluille tehtyjä materiaaleja, kuten KITT, jonka tarkoituksena on ohjata nuoria tiedostamaan maailmanperinnön merkitys. Myös Suomen ASP-koulujen toimintaa esiteltiin päämajan virkailijoille. Päivä päättyi Kaisa Savolaisen esitykseen kansainvälisyyskasvatuksen evaluoinnista vuonna 1998.

Tiistain ohjelma Unescon päämajassa oli suunnitella vuosien 1999 - 2000 toimintaa, jossa yhtenä keskeisenä osa-alueena on ASP-koulutoiminnan näkyvyyden lisääminen, johon tietysti liittyy verkostoituminen. Myös eurooppalaisia toiminnan koordinoijia tarvitaan, samoin kuin taloudellista tukea, jotta yhteinen päämäärämme, kansainvälisyyskasvatuksen aktiivinen kehittäminen ja sen syventäminen entisestäänkin voisi jatkua. Mielestäni merkittävässä asemassa on opettajien kouluttaminen kansainvälisyys- ja kulttuurikasvatuksen tuntijoiksi, jotka korostavat työssään kasvua ja kasvatusta kansainväliseen ymmärrykseen, yhteistyöhön ja rauhaan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen. Tämä vuositapaaminen täytti mitä suurimmassa määrin tällaisen koulutuksen kriteerit, totesimme opettajankoulutuslaitokseltamme mukana olleen lehtori Marja Ervastin kanssa.

Raija Kärkkäinen

Tanskalaisia koulussamme

Huhtikuun 19. päivänä norssin seitsemäsluokkalaiset saivat vieraita Tanskasta. Odensen Lilleskolen on noin sadan oppilaan ja parinkymmenen opettajan yhtenäinen peruskoulu. Oppilaat tekevät peruskoulun kuudennen ja seitsemännen luokan aikana matkan yhteen pohjoismaahan. Susannen ja Gitten vetämä ryhmä valitsi kohteekseen Oulun ja Pohjois-Suomen.

Oppilaat asuivat perheissä. Heti vierailun alussa he kuitenkin lähtivät yhdessä isäntäoppilaidensa kanssa Ranualle ja Posiolle, jossa he tutustuivat suomalaiseen luontoon ja kulttuuriin biologian harjoittelija Pia Hildénin sekä opettajiensa Panu Saarelan ja Sirpa Tuomivaaran johdolla. Kahden päivän aikana vieraat oppivat hiihtämään, pilkkimään ja saunomaan. Suurin osa kokeili myös avantouintia ja jääkiipeilyä Korouoman kanjonissa. Koulussa vieraat esittivät oppilaillemme musiikkia ja pitivät esitelmän kotikaupungistaan. Koulujen välillä käytiin myös kovatasoinen jalkapallo-ottelu.

Oppilaat käyttivät keskenään englannin kieltä, ja rohkeimmat kokeilivat jopa ruotsia. Viikon aikana molemmat ryhmät oppivat paljon toisistaan. Ero tanskalaisten ja suomalaisten välillä pieneni. Maanantai-aamuinen eron hetki olikin surullinen, mutta kirjeet ja ajatus jälleennäkemisestä lyhentävät kuitenkin pitkää välimatkaa.

TET Tartossa

Olimme TET-viikolla 14. - 21.9.1999 Tartossa ystävyyskoulussamme Mariaskolissa. Koulu on kehitysvammaisten lasten koulu, ja toimimme luokissa kouluavustajina. Autoimme lapsia muun muassa piirtämisessä, kirjoittamisessa ja laskemisessa. Viikko sujui hyvin ja aika lensi kuin siivillä.

Marika Toivanen, Salla Pohjonen, Heidi Myllyaho ja Sanna Juurikka

9c Leirikoulussa Kyproksella

Kiinnostava, kaukainen, lämmin ja kohtuuhintainen paikka, siinä 9c:n oppilaiden reunaehdot leirikoululleen 13. - 22.5.1999. Tällainen paikka löytyi Kyproksen kaakkoisosasta: Fig Tree Bay. Oppilaiden kolmen vuoden sitkeä omatoiminen matkarahojen keräys huipentui helatorstaina, kun vihdoin päästiin matkaan.

Leirikoulun teemaa ”Kypros - kulttuurien kohtauspaikka” lähestyimme siten, että kunakin päivänä oli ohjelmassa jokin lähistön kylä tai kaupunki kohteineen. Tutuiksi tulivat Pernera, Protaras, Paralimni, Ayia Napa ja osin Larnaca. Kyproksella eteemme avautui maailma, joka oli perin erilainen kuin omamme. Elämykset seurasivat toistaan. Niitä riitti meluisasta Euroopan suurimmasta vesipuistosta Waterworldista aina rauhaisaan Ayia Napan nunnaluostariin. Jo pelkät matkat paikallisbusseilla olivat jännittäviä. 60-luvun bussi ängettiin ääriään myöten täyteen, ja ahtaudessa kukin piti kiinni, mistä pystyi. Helteen takia ikkunat ja ovet olivat apposen auki ja vauhti melkoinen. Kuljettaja poltteli muina miehinä tupakkaa ja nauratti turistineitosia.

Vierailu Paralimnin yläastetta vastaavassa koulussa antoi ajattelemisen aihetta. Kaikki oppilaat olivat samanlaisissa koulupuvuissa, luokissa oli paljon oppilaita, ja 700 oppilaan koulun ainoaa tietokonetta pidettiin kirjastossa. Työrauha oli moitteeton. Kouluruokailun puuttuessa oppilaat söivät eväitään. Koulu oli lähellä Kyproksen jakavaa ns. vihreää linjaa, ja sen parvekkeelta avautui näkymä turkkilaisten valloittamaan ”aavekaupunkiin ” Famagustaan. Opettajien katkeruus turkkilaisia kohtaan oli suuri. Asian kipeys näkyi myös esim. oppilaiden piirroksissa.

Iltapäivisin ja iltaisin jäi aikaa erilaisiin harrastuksiin. Tjäreborgin vapaa-ajan ohjaajat järjestivät monenmoisia kilpailuja ja aktiviteetteja. Oppilaamme saivat kiitosta aktiivisesta osallistumisestaan ja fiksusta käyttäytymisestään.

Hellevi Kupila & Matti Ojakoski