Virkisty vaeltaen
Sanna Kemi
Tuntemuksia Lapin luonnosta ja ihmisen aikaansaannoksista
Virkisty
vaeltaen kurssin vaellus oli itselleni ensimmäinen luontoretki rinkka selässä
ja luonnon oloissa telttamajoituksessa yöpyen. Retkeltä jäi
mahtavat muistot, mikä oli suurimmaksi osaksi mukavan vaellusseuran
ansioita.
Ensimmäisen päivän matka n. 8 km tuntui aika järkytykseltä
rinkankannon keltanokalle, mutta pian ylimääräi-seen lastiin
tottui ja pystyi jopa katselemaan jalkojen sijasta edessä ja sivuilla
avautuvia mahtavia tunturimaisemia. Toisena päivänä tehty
Aakenustunturille nousu avasi eteen uskomattoman kauniin maaruskan, eikä
tunturille nousukaan niin hirveän raskas ollut, vaikka meitä siitä
etukäteen varoiteltiinkin.
Ihmisen jättämät jäljet
luontoon huomasikin parhaiten tunturin laelta katsottuna. Siellä täällä
metsän leikkasivat autotiet ja hakkuuaukiot, jotka näkyivät
muuten niin tasaisen kasvipohjan peittämältä alueelta selvästi.
Merkityillä vaelluspoluilla näki myös tallomisen tuottaman
eroosion. Erityisesti alkumatkasta kävelty "luontopolku" nostatti
niskavillat pystyyn. Soratiellä ei paljon luonnon läheisyyttä
tunneta! Samoin Aakenukselta laskeuduttuamme eteen avautunut aurattu metsäpohja
pilasi muuten niin täydellisen "erämaatunteen".
Toisaalta
suurin osa vaellusreitin luonnosta tuntui kaupungin kasvatista liki ikimetsältä.
Pyhäjärven erämaakämppä oli kauniilla paikalla ja jopa
astioiden tiskaus oli luontoelämys kauniin tunturimaiseman keskellä.
Pienen suoalueen ylitys jäi myös pysyvästi mieleen. Kauniin
keltaiset heinät ja pieni aukea metsän ja tuntureiden välimaastossa
tuntui ruhtinaalliselta.
Kurssin viimeinen aamu kämpässä
herätessä tuntui haikealta. Onnistunutta vaellusta ei olisi halunnut
lopettaa niin kesken. Mukavat muistot, kommellukset ja uudet elämykset jäävät
kuitenkin mieliin, vaikka kurssi loppuikin. Kiitokset vielä mukavasta
reissusta Aunelle, Eijalle, Oselle ja Jyrkille!