Virkisty vaeltaen


Sanna Kemi

Tuntemuksia Lapin luonnosta ja ihmisen aikaansaannoksista

Virkisty vaeltaen kurssin vaellus oli itselleni ensimmäinen luontoretki rinkka selässä ja luonnon oloissa telttamajoituksessa yöpyen. Retkeltä jäi mahtavat muistot, mikä oli suurimmaksi osaksi mukavan vaellusseuran ansioita.

Ensimmäisen päivän matka n. 8 km tuntui aika järkytykseltä rinkankannon keltanokalle, mutta pian ylimääräi-seen lastiin tottui ja pystyi jopa katselemaan jalkojen sijasta edessä ja sivuilla avautuvia mahtavia tunturimaisemia. Toisena päivänä tehty Aakenustunturille nousu avasi eteen uskomattoman kauniin maaruskan, eikä tunturille nousukaan niin hirveän raskas ollut, vaikka meitä siitä etukäteen varoiteltiinkin.

Ihmisen jättämät jäljet luontoon huomasikin parhaiten tunturin laelta katsottuna. Siellä täällä metsän leikkasivat autotiet ja hakkuuaukiot, jotka näkyivät muuten niin tasaisen kasvipohjan peittämältä alueelta selvästi. Merkityillä vaelluspoluilla näki myös tallomisen tuottaman eroosion. Erityisesti alkumatkasta kävelty "luontopolku" nostatti niskavillat pystyyn. Soratiellä ei paljon luonnon läheisyyttä tunneta! Samoin Aakenukselta laskeuduttuamme eteen avautunut aurattu metsäpohja pilasi muuten niin täydellisen "erämaatunteen".

Toisaalta suurin osa vaellusreitin luonnosta tuntui kaupungin kasvatista liki ikimetsältä. Pyhäjärven erämaakämppä oli kauniilla paikalla ja jopa astioiden tiskaus oli luontoelämys kauniin tunturimaiseman keskellä. Pienen suoalueen ylitys jäi myös pysyvästi mieleen. Kauniin keltaiset heinät ja pieni aukea metsän ja tuntureiden välimaastossa tuntui ruhtinaalliselta.

Kurssin viimeinen aamu kämpässä herätessä tuntui haikealta. Onnistunutta vaellusta ei olisi halunnut lopettaa niin kesken. Mukavat muistot, kommellukset ja uudet elämykset jäävät kuitenkin mieliin, vaikka kurssi loppuikin. Kiitokset vielä mukavasta reissusta Aunelle, Eijalle, Oselle ja Jyrkille!


Paluu edelliselle sivulle