Tieto- ja viestintätekniikka
normaalikoulussa kuluvana vuonna

Mika Ruikka, Timo Grubert, Jari Honkanen ja Eero Ijäs

Yleistä - Mika Ruikka

Kuluvana lukuvuonna tietotekniikan hyödyntäminen on entisestään syventynyt. Omien havaintojeni mukaan opettajien ja oppilaiden sekä muun henkilökunnan tietotekniset käyttötaidot ovat selvästi parantuneet. Mielestäni tämä onkin ainoa tie tietotekniikan luonnolliseen ja toimivaan hyödyntämiseen opetuksessa. Henkilökunnan koulutus on pääasiassa yhdessä oppimista, sekä yksilöllistä ohjausta kunkin henkilön ongelmissa. Tämän lisäksi lukuvuoden aikana on järjestetty myös kurssimuotoista tietotekniikkakoulutusta yhteistyössä kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa.

Koulu tarjoaa hyvin teknisiä valmiuksia oppimisen avuksi. Laitekanta vastaa opetushallituksen tavoitteita. Ala-asteella tavoite on 10, yläasteella 8 ja lukiossa 6 oppilasta yhtä konetta kohden. Normaalikoulussa mikroja on verkossa 145 kappaletta, joista oppilaiden käytössä on ala-asteella n. 35, yläasteella ja lukiossa n. 70. Kaikki oppilaat saavat halutessaan käyttöön sähköpostitunnuksen. Verkkoyhteys toimii yliopistojen FUNET-verkon kautta, jonka liikennöintinopeus tällä hetkellä on 155Mbps. Oppilaille tarjoutuu myös mahdollisuus verkon käyttöö n kotoa Oulun puhelimen modeemipankin kautta. Verkon ja laitteiden ylläpidon on hoitanut Mika Ruikka yhdessä työvoimavaroin palkatun toisen päätoimisen henkilön kanssa. Tämän lisäksi lähinnä palvelimen ylläpitoa ja oppilaiden käyttäjätukea on hoitanut viisi lukion opiskelijaa.

Tietotekniikka on ollut edellisten vuosien tapaan suosittu valinnaisaine. Tietotekniikan kurssitarjotin on monipuolinen ja vaatii opettajilta monenlaisia taitoja. Opettajat ovat kuitenkin asialleen vihkiytyneitä ja ovat kouluttautuneet hyvin vastaamaan tarpeita.

Tietotekniikkaa käytettiin myös lukuisissa pienissä oppimisprojekteissa, sekä muutamassa laajemmassa, joista seuraavassa pieni esittely.

1. LUMO-PROJEKTI - Jari Honkanen

Lukion monimuoto-opetuskokeilu eli LUMO aloitettiin syyslukukauden alussa vuonna 1997 Tyrnävälle ja Ylikiiminkiin. Oppilaita tuli Tyrnävälle 11 ja Ylikiiminkiin 10 oppilasta. Koulumme osallistui kokeiluun yhdessä Muhoksen lukion, Oulun lyseon lukion ja Oulun aikuislukion kanssa. Koulustamme osallistui opetukseen opettajia seuraavasti: Juhani Vaskuri (kemia), Timo Ylinampa (ruotsi) ja historian opettajat Matti Ojakoski ja Jari Honkanen.

Toteutumisen ollessa vielä epävarma aloitti historian työryhmä historian kahden ensimmäisen kurssin suunnittelun monimuoto-opetusta varten. Kokoonnuimme yhteen kaikki neljä historian opettajaa (Tuula Siira Oulun Lyseosta ja Päivikki Halla-aho Oulun aikuislukiosta) useita kertoja talven aikana ja suunnittelimme keinot, joilla opettaa lukion historian kurssit HY1 ja HY2 monimuotoisesti: lähi-, etä- ja itseopiskeluna.

Suunnitelmamme mukaan opetus järjestettiin samanaikaisesti molempaan etälukioon. Lähiopetus toteutettiin opettajaparein, toisen parin ollessa Tyrnävällä toinen oli Ylikiimingissä. Kontaktia ja vuorovaikutusta yllä pidimme oppilaisiimme myös etäopetuksen keinoin videoneuvottelun, sähköpostin ja puhelimen (kännykkä) sekä käytössämme olleen helppokäyttöisen www-editorin, Nebedin avulla. Nebedissä kävimme jatkuvaa ajasta ja paikasta riippumatonta keskustelua sekä annoimme ohjeita ja palautetta opilaille. Oppilaiden itsenäisen työskentelyn osuus oli kohtuullisen isoa osa kurssia. Itsenäisen opiskelun tueksi tuotimme monipuolista internetin tietokantoja ja tietokoneen eri sovelluksia hyödyntävää oppimateriaalia Internetiin. Mottonamme oli toteuttaa todella monipuolista opetusta monimuotoisesti, ja niin teimme. Saamamme oppilaspalautteen perusteella oppilaat kiinnostuivat uusista opiskelumenetelmistä. Lumo-projektia jatkossa toteutetaankin yhä laaja-alaisemmin modernia teknologiaa hyväksikäyttäen, unohtamatta kuitenkaan perinteisiäkin opetusmenetelmiä.

2. LUMA-PROJEKTI - Timo Grubert ja Eero Ijäs

LUMA- hanke koulumme fysiikan opetuksessa

Valtakunnallinen luonnontieteellisten aineiden ja matematiikan kehityshanke (LUMA) pyrkii aktivoimaan näiden aineiden opiskelua yläasteella ja lukiossa. Sen eräänä tavoitteena on herättäätyttöjen mielenkiinto fysiikan opiskelua kohtaan. LUMA on näkynyt koulussamme mm. fysiikan tietokoneavusteisten demonstraatioiden ja oppilastöiden lisääntymisenä aikaisempien fysiikan ja kemian kokeellisten oppilastyömenetelmien rinnalla. Vaikka peruskoulussa olemme jatkuvasti panostaneet kokeelliseen lähestymistapaan, vasta lukuvuonna 1997-1998 olemme laajemmin kokeilleet tietokoneavusteisia mittauksia peruskoulun fysiikan oppilastöissä. Tätä varten kesällä 1997 remontoitiin luokka 111 sellaiseksi, että sinne pystyttiin sijoittamaan kuusi tietokonetta ja niiden läheisyyteen kokeita varten riittävän suuret pöydät. Peruskoulun oppilastöitä varten hankittiin viisi Empirica- mittausjärjestelmää, joissa jokaisessa oli virta- ja jänniteanturit sekä valoporttipari. Opetusministeriö myönsi pilottikouluille kehitysrahaa, jonka turvin mainitut hankinnat oli mahdollista suorittaa.

Kokemuksia tietokoneavusteisista mittauksista peruskoulun fysiikassa

Tavoitteenamme oli tutustuttaa oppilaat nykyaikaiseen mittaustekniikkaan. Pyrimme myös saamaan kokemuksia siitä, olisiko tietokoneen käytöllä peruskoulun oppilastöissä etuja perinteisiin mittausmenetelmiin verrattuna. Tällaisia etuja voisivat olla esimerkiksi se, että useita suureita voidaan mitata yhtäaikaa, jolloin päästään niiden välisiin riippuvuuksiin tai että, voidaan mitata hyvin nopeita tai hitaita ilmiöitä. Myös mittaustulosten käsittelyn voisi olettaa helpottuvan ja ne voi saada vaikkapa graafiseen muotoon. Yhtenä tavoitteena oli kokeilla myös verkkoympäristön käyttöä tehtävien annossa ja oppilaiden vastausten vastaanottamisessa.

Mittauksia tekivät 9c, 9d, 9e ja 7ef luokan oppilaat. Mittauksia tehtäessä kaksi tai kolme oppilasta konetta kohti osoittautui sopivaksi määräksi, mutta jotkut neljänkin hengen ryhmät työskentelivät hyvin tehokkaasti. 9 luokan 18 oppilaan ryhmä jaettiin kahtia, jolloin toinen osa teki perinteisiä mittauksia ja toinen tietokoneavusteisia mittauksia. Tällöin tosin kumpikin osa mittauksista kärsi ajanpuutteesta, varsinkin alussa, jolloin tietokoneella tehdyt mittaukset vaativat enemmän aikaa.

Kokemukset vaikuttivat lupaavilta. Tietokoneavusteiset oppilastyöt sopivat hyvin peruskouluun. Oppilaat olivat innostuneita ja oppivat nopeasti käyttämään ohjelmaa. Koneiden käyttökynnys oli matala eikä mitään ennakkoluuloja tätä työtapaa kohtaan esiintynyt. Toisaalta oppilaat suhtautuivat aika kritiikittömästi saamiinsa tuloksiin;("Mutta se tietokone antoi tällaiset luvut"), eivätkä he aina helposti suostuneet pohtimaan ristiriitaisiakaan tuloksia. Rutinoituneilla tietokoneen käyttäjillä ei näyttänyt olevan merkittävää etua muihin verrattuna mittausten suorittamisessa.

Töiden suunnitteluun täytyy jatkossa kiinnittää erityisen paljon huomiota, jotta niissä olisi oppilaille riittävästi ohjeita oppilaiden luovuutta unohtamatta. Työtapa edellyttää pitempiaikaista käyttöä ja totuttelua, jotta tehtävät voisi antaa riittävän avoimina. Toisaalta esimerkiksi 9. luokan tuntimäärä ei mahdollista tietokoneavusteisten mittausten suurta kasvattamista ilman erikoiskurssia tai kerhoa.

3. TELEMATIIKKA-PROJEKTI - Pekka Kemppainen

- Lisätietoja www-sivuilla http://norssi.oulu.fi/~pkemppai/9798/index.htm

4. CSILE-PROJEKTI - Sanna Järvelän raportista

Hankkeessa oli käytettävissä yksi kehittyneimmistä ja oppimisteoreettisesti perustelluimmista oppimisympäristöistä: tietokoneavusteinen intentionaalinen oppimisympäristö (CSILE, Scardamalia & Bereiter, 1994). Silti lähtökohta sen kouluun tuomiseen ei voinut rakentua pelkästään teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin. Yhdessä , oppimistutkijan, kemian ja sciense aineiden oppimisen tutkijan sekä kahden kemian yläasteen ja lukion aineenopettajan kanssa ryhdyttiin pohtimaan mahdollisuutta liittää CSILE-ympäristö työkaluksi ja oppilaiden ajattelun apuvälineeksi kemian alan oppimisprojektiin.

Kemian oppimisprojektin keskeisimmiksi teoreettisiksi periaatteiksi muodostuivat tutkivan oppimisen ilmapiirin herättäminen, opiskelun perustaminen tieteenalakohtaiseen tietoon sekä autenttisten ja ajankohtaisten ongelmien ja kysymysten esittäminen.

Edellä kuvattujen teoreettisten periaatteiden valossa ryhdyttiin toteuttamaan "Vesi kemiallisena elinympäristönä" oppimisprojektia yläasteen kahden seitsemännen luokan kemian tunneilla. Tänä vuonna projekti jatkui samojen oppilaiden kanssa kahdeksannella luokalla. Eräs keskeisimmistä huomioista oppimisprosessesien laadussa oli luokan vuorovaikutuskulttuurin muutos verrattuna perinteiseen opettajajohtoiseen luokkatyöskentelyyn. Toinen oppimisen kannalta merkityksellinen piirre oli oppilaiden kemian alan käsitteellisen tiedon laatu.
Uuden työskentelytavan tuominen kuitenkin melko perinteisiä käytännön menettelytapoja noudattavaan yläasteen oppimiskulttuuriin johtaa luonnollisesti monenlaisiin käytännön ongelmiin. Yhden lukukauden "pilottikokeilu" sai sekä tutkijat, että opettajat tarkastelemaan kriittisesti taaksepäin, mutta myös selkeämmin visioimaan tulevaisuuteen.

Tietoverkkojen hyväksikäyttö koulutuksessa ei voi perustua tiedon määrän saavutettavuuten tai sen hallinnan mahdollisuuksiin. Sen sijaan mahdollisuudet tulisi nähdä tiedon ja sen omaksumisen laadussa sekä siihen liittyvässä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Verkkoympäristöt tarjoavat keinoja syvälliseen, ymmärtämään pyrkivään oppimiseen. Tietoverkkojen tuloksellinen opetuskäyttö edellyttää ongelmakeskeisten oppimiskäytäntöjen omaksumista, mutta myös uusien ja oppimisteoreettisesti perusteltujen pedagogisten ratkaisujen ja oppisisältöjen pohtimista.

Otteet koottu Sanna Järvelän tutkimusraportista joka on osana teosta Lehtinen, E. (Toim.) 1997. Verkkopedagogiikka. Helsinki: Edita.

Paluu edelliselle sivulle