Martti Asunmaa

Osmo Lappalainen

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori Marti Asunmaa vaihtoi didaktiikan lehtorin työtehtävät eläkepäiviksi 1.1. 1998 lukien.

Alavuudelta lähtöisin oleva Martti Asunmaa valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1961. Martin opettajanura alkoi jo lukuvuonna 1959-60 historian ja matematiikan tuntiopettajana Ähtärin yhteiskoulussa. Merikarvian, Limingan ja Muhoksen kautta elämä toi Martin Ouluun. Ura täällä ja norssissa alkoi näytteiden antamisella 17.4.1975. Jo silloin näkyi, että huolellinen valmistautuminen oli tunnusomaista Martin opettajan työlle. Niiden asioiden, jotka tulivat tunnilla esille, piti olla opettajan hallinnassa, kuten myös tavan, jolla ne oppilaille esitettiin. Monien opettajavuosien tuoma kokemus näkyi Martin työssä, vaikka opetus ja työskentely norssissa auskultanttien kanssa ilmeisesti poikkesikin rauhallisten maaseutulukioiden työympäristöstä.

Kun Martti sitten siirtyi vaimonsa Tytin sijaiseksi didaktiikan lehtoriksi, näimme häntä harvemmin. Hän halusi kuitenkin säilyttää yhteyden opetustyöhön käytännössä ja otti yhden luokan historian opetuksen hoitaakseen. Näin hän tarjosi omakohtaisesti auskultanteille mahdollisuuden nähdä didaktiikan oppien sovellutuksia käytännön luokkatilanteissa. Se oli myös osoitus siitä, ettei opettaja saanut jäädä virkansa vangiksi, vaan piti pysyä ajan tasalla ja mikäli mahdollista viedä oman alansa kehitystä eteenpäin. Varsinkin lukiolaisia innosti Martin pohdiskelevan älyllinen ja oppilaille vastuuta antava opetus.

Kirjoittaminen on ollut ja on ilmeisesti edelleenkin osa Marttia ja hänen työtään. Historian opettajien lehdestä Kleiosta olemme saaneet jatkuvasti lukea Martin ajatuksia historian opetuksen kehittämisestä tai opetussuunnitelmiin liittyvistä kysymyksistä. Erityisesti kotiseutuopetus on ollut Martille läheinen asia, jota hän on pyrkinyt laajentamaan ja tuomaan käytännön tasolle. Hänen kirjansa Kotiseututietous kouluopetuksessa vuodelta 1986 antoi virikkeitä ja malleja kaikille aineryhmille kotiseudun tuntemisen opetuksesta. Valitettavasti koulumaailman jatkuvat myllerrykset ja uusien asioiden esille tulo ovat työntäneet kotiseutuopetuksen pahasti taka-alalle. Mutta uskon vakaasti, että kaiken eurooppahumun ja globalisoitumisen keskellä Martin korostamien asioiden merkitys tulee vielä korostumaan.

Kotiseutuun liittyvät ne monet historiat ja historiikit, jotka ovat vaatineet Martilta tutkijan työtä, kun hän on selvitellyt nuorisoseuran tai muiden yhdistysten vaiheita. Julkisuuteen ne ovat tulleet juhlapuheissa tai sitten kirjan muodossa. Oululaiset ovat päässeet hyötymään Martin laajasta kiinnostuksesta kulttuuriin hänen toimiessaan Kaltion päätoimittajana ja edelleen sen avustajana. Luulen, että kirjallinen työskentely tulee jatkumaan vähintään yhtä innokkaasti kuin aikaisemmin, ovathan viran tuomat keskeytykset nyt poissa.

Paluu edelliselle sivulle