- Yritys löytää kaaoksesta järjestys
Katrimaija Mäkivuoti
Koulumme nimi on epätavallinen - normaalikoulu. Joskus joku lapsen huoltaja on soittanut opettajainhuoneeseen ja pyytänyt etsimään lapsensa puhelimeen. Kun pikaisten etsintöjen jälkeen on huomattu, ettei etsitty oppilas opiskele koulussamme ja on huoltajalta kysytty, närkästynyt ääni puhelimessa tokaissut, että kyllä hänen lapsensa on ihan normaali lapsi ja opiskelee ihan normaalissa koulussa. Nimi ei kuitenkaan kerro totuutta, sillä koulumme on erittäin epätavallinen koulu.
Normaalikoulut eivät ole kuntien vaan valtion ylläpitämiä oppilaitoksia. Koulun rahat tulevat siis valtion pussista ja tämä näkyy monessa asiassa. Lama vaikutti normaalikouluihin aiemmin kuin kuntien kouluihin: opetusryhmät suurenivat, sijaisia ei palkattu, kirjat pantiin kiertoon ja jopa yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat joutuneet kilpailuun yksityisten yrittäjien kanssa. Ruokalan vanhat tutut tädit ovat jo vaihtuneet uusiin ja siivoojat vähentyneet. Kaiken takana on ollut yritys säästää rahaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta opitaan, missä asioissa voidaan mittariksi ottaa raha.
Normaalikoulut ovat yliopistojen tai korkeakoulujen kouluja. Niissä opiskelevat peruskoululaisten ja lukiolaisten lisäksi myös vanhemmat opiskelijat, tulevat opettajat. Luokassa on yleensä opettajan ja oppilaiden lisäksi opetusharjoittelijoita joko seuraamassa tunteja tai itse niitä pitämässä. Ennen harjoitustuntia opettaja on nähnyt kirjallisen tuntisuunnitelman, jota on yhdessä käyty läpi ja mietitty, miten tunnin asia tulisi parhaiten opittua. "Auskun" tunnin jälkeen opettaja häätää oppilaat luokasta ja keskittyy kokonaan harjoittelijaan ja hänen pitämäänsä tuntiin. Osa opettajien palkasta maksetaan siitä, että he opettavat eli "ohjaavat" harjoittelijoita.
Kappaleen otsikko on suoraan historian oppikirjasta kohdasta, jossa käsitellään Venäjän tilannetta vallankumousten edellä. Miksi normaalikoulu ajautui kohti vallankumousta?
Oppituntien valmisteluun käytetään aikaa ja opettajat yrittävät koko ajan kehittää itseään paremmiksi opettajiksi. Aina kun opetukseen löydetään jotain uutta, harjoittelukoulut kokeilevat sitä, olivatpa kyseessä sitten uudet oppimateriaalit tai opetusmenetelmät. Olemme ryhtyneet antamaan myös täydennyskoulutusta valmiille aineenopettajille.
Koulumme käytävillä kulkee siis lähes 60 oman koulun opettajaa, satoja peruskoululaisia, lukiolaisia ja opetus-harjoittelijoita ja toisinaan myös yliopiston tutkijoita ja kymmeniä muiden koulujen opettajia, jotka hakevat meiltä virikkeitä omaan työhönsä. Myös hallintojärjestelmä on epätavallisen raskas. Joka kouluasteella on oma rehtorinsa ja lisäksi koko koululla on yksi yhteinen hallintorehtori.
Opetusharjoittelun uudistaminen, uudet opetusuunnitelmat, luokattomuus, kansainvälistyminen, Unesco-koulu, tiedelukio, opetusteknologia, telematiikka... Opettajat ovat jatkuvasti "uusien haasteiden edessä". Samalla peruskoululaisten ongelmat kasautuvat. Jotkut ottavat aseekseen hakaristin, toisia kiusataan, kotona ei voi olla ja koulussa ei opettajalla ole aikaa kasvavalle nuorelle. Lukiolaisten pitäisi kyetä ottamaan vastuu opinnoistaan, vaikka siihen ei aina ole kykyä eikä halua.
Otsikko on jälleen samaisesta historiankirjasta. Meidän vallankumouksemme laukaisija vain oli yllättävä - itse koulun hallintorehtori, joka halusi ja edelleen haluaa löytää järjestyksen kaaokseen. Vastusteluista huolimatta viime syksynä palkattiin ulkopuolinen konsultti, Esko Alasaarela, käynnistämään strategiaprosessia. Alku oli lupaava. Koulun auditoriossa lauma opettajia, jotka sulloutuivat takariveille ja hälisivät pahemmin kuin peruskoululaiset koulun suvaitsevaisuusjuhlissa. Edessä rauhallinen mies, jonka ääni ei kantanut kolmatta penkkiriviä pitemmälle, ja jonka lempiajattelija näytti olevan Konsta Pylkkänen. Alasaarela kehotti ääntään korottamatta meitä tekemään vallankumouksen. Mitähän tästä oikein tulee?
Kuulemma jotain käynnistyi. Ja kyllähän asiasta keskusteltiin ja heitettiin herjaa. Jotain siis taisikin käynnistyä - prosessi. Opettajainhuoneeseen ilmestyi ajan-varauslista. Alasaarela haastatteli lähes koko koulun henkilökunnan ja osan oppilaista ja opetusharjoittelijoista. Haastatteluaikaa oli kutakin kohti yksi tunti, aika joka useimpien kohdalla osoittautui liian lyhyeksi. Tämä vaihe eli tilannekartoitus miellytti meitä lähes poikkeuksetta. Saimme tutustua sen tuloksiin ja pohdimme sitä yhdessä Esko Saarelan johdolla.
Positiivinen ajattelu on visioinnin perusta. Opettajan arkitodellisuus taas purkautuu usein tyytymättömyytenä ja kyynisyytenä. Asia, joka ei ole valjennut opettajakunnalle vieläkään on se, että jokainen voi vaikuttaa asioihin. Ja paras tapa vaikuttaa on yrittää yhdessä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että "joku" on jo päättänyt asiat, ei niille enää voi mitään.
Kartoituksessa käytiin läpi erilaisia asioita fyysisitä oloista eli luokkahuoneista ja piirtoheittimistä tuloksellisuuden arviointiin. Oli valaisevaa nähdä kaikki koottuna papereihin, tätä mieltä me nyt olemme koulustamme. Papereihin oli myös listattu ongelmat ja kehgittämisideat. Tältä pohjalta ryhdyimme miettimään työyhteisöämme eräänlaisissa aloitustiimeissä, joihin kaikki osallistuivat. Opimme, että tiimityöskentely on periaatteessa sellaista, että työntekijät luovat itse omat puitteensa ja rehtorit ovat ulkopuolisia tarkkailijoita, eivät määräilijöitä. Kaiken pitäisi toimia, koska asiat hoidetaan itse ja kaikkien pitäisi myös olla tyytyväisiä. Mutta...
Taas auditorioon ja oppilaat kotiin kesken päivän. Konsultin avustuksella valittiin välttämättömiin tiimeihin eli lukion tiimiin, yläasteen tiimiin ja strategiatiimiin jäsenet. Strategiatiimin tärkeyttä korostettiin ja jokaisen aloitustiimin piti valita siihen keskuudestaan yksi ihminen. Näin saimme opettajakunnalta valtuutuksen suunnitella koulumme tulevia suuria linjoja ja sitä, miten niitä toteutetaan.
Strategiatiimi on pohtinut sitä, mitkä ovat ne paljon puhutut arvot ja tehnyt opettajakunnalle ehdotuksen koulumme visioksi. Koulumme arvopohjan motto on: "Mitä toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää se ensin heille". Tästä konkretisoituvat tärkeimmiksi arvoiksi yksilön kunnioitus ja yhteistyö. Kolmanneksi arvoksi opettajakunta haluaa sivistyksen.
Visiomme on seuraava:Oulun
normaalikoulu on korkea-tasoinen harjoittelukoulu, jossa kasvaa yhteistyökykyisiä
ja vastuuntuntoisia maailmankansalaisia. |
Toimivia tiimejä on toistakymmentä ja niiden tehtäväkenttä vaihtelee oppilaiden turvatiimistä lukujärjestystiimiin ja henkilökunnan virkistystiimiin. Päätimme jatkaa prosessia ilman Alasaarelan ohjausta. Vanhat ongelmat ovat edelleen olemassa ja ajanpuute konkretisoituu nyt entistä selvemmin. Milloin tiimin jäsenet pääsevätkään kokoontumaan? Meillä on visio, mutta polku siihen on vielä löytymättä. Kevään aikana toimineet tiimit ja strategiatiimi lähtevät sitä nyt etsimään. Vanha totuus on, että hiljaa hyvä tulee. Se että oppilaat ja henkilökunta sisäistävät arvot ja lähtevät niitä toteuttamaan, vaatii oman prosessinsa ja aikaa. Esko Alasaarela antoi meille kartan, jonka avulla voimme löytää polun ja toteuttaa visiomme.