Aikoinaan opettajaksi valmistuttiin. Opettajankoulutus rakentui, Raivolan termiä käyttääkseni, "rokotusperiaatteelle". Auskultointi antoi immuniteetin, virkakelpoisuuden ja valmiudet opettaa kunniakkaaseen eläkkeelle siirtymiseen asti. Tiedettiin, mitä opettajan työ edellyttää, miten pitää opettaa, miten virkaa hoidetaan.

Ei enää rokottamista

Rokotusperiaate ei ole toiminut aikoihin. Maailma, yhteiskunta, oppimiskäsitykset ja koulutusnäkemykset ovat muuttuneet. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus edellyttää. Pysyvää on jatkuva muutos, epävarmuus. Opettajalta edellytetään toisenlaista ammattitaitoa kuin vielä muutama vuosi sitten. Puhutaan laaja-alaisesta opettajapätevyydestä ja ns. uudesta ammatillisuudesta. Opetuksen kenttä on laaja. On etä- ja monimuoto-opetus, opetusteknologia ja tietoverkot, avoimet oppimisympäristöt perinteisen luokkahuoneen ohella. Tarvitaan yleistä, kehittyvää, korketasoista, markkinoitavaa opetusalan ammattitaitoa, joka ei rajoitu mihinkään tiettyyn koulutusinstituutioon tai yhteisöön.

Uutta ammatillisuutta kuvaavat aktiivisuus, itseohjautuvuus, ongelmanratkaisukyky, tutkiva ja kyseenalaistava asenne omaan työhön, reflektiivisyys ja pyrkimys jatkuvaan oman ammattitaidon ja opetusalan kehittämiseen. Nykyinen aineenopettajakoulutus ja siihen sisältyvä ns. perinteinen opetusharjoittelu mestari-oppipoika asetelmineen, näytetunteineen ja normatiivisine ohjauskäytänteineen ei valmista opiskelijaa em. ammatillisuuteen. Muutosta tarvitaan koko koulutuksen rakenteessa ja sisällössä, myös harjoittelussa ja sen ohjauksessa.

Harjoittelu liikkuu mikrotasolle

Harjoittelun nykyinen rakenne ei ole tarkoituksenmukainen. Jaksot ovat aivan liian lyhyitä, toiseksi harjoittelu on ehkä liian mikrotasoista keskittyessään enimmäkseen tietyn ohjaajan tietyn opetusryhmän opettamiseen. Samoin ohjaus saattaa olla liiaksi perinteisen "pohjatuntinäytetunti" kaavan mukaista arvostelua, mika ei edistä yleistä opettajantyön pohdintaa, vaan harhauttaa luulemaan, että tiettyjen menettelytapojen hallitseminen on osoitus ammattitaidosta. Samoin se harhauttaa luulemaan, että ammattitaito on ulkokohtaisesti arvosteltavissa yksittäisten tuntien perusteella.

Oppiaineen hyvä hallinta, samoin kuin erilaisten opetusmenetelmien hallinta on toki ammattitaidon perusta. Sen lisäksi tarvitaan ongelmaratkaisutaitoa ja näkemystä, muuttuvien tilanteiden analyysia, pitkäjännitteisyyttä ja sitoutumista oppimaan. Kasvu on hidas prosessi ja tapahtuu eri yksilöillä eri tahdissa. Sen tukemiseen eivät minimaalisen lyhyet harjoittelujaksot suo mahdollisuutta, ei myöskään normatiivinen ohjaus. Opettajan rooli on muuttumassa oppimisen ohjaajaksi, samaa edellytetään ohjaajan roolilta. Harjoittelun ohjaajan ammattitaitoa ei ole tietääkseni missään erikseen määritelty, pätevyysvaatimukset on asetettu harjoittelukoulun viran hoitamiselle aineopetuksen näkökulmasta.

Ohjaus on osaamista

Ohjaus on kuitenkin oma osaamisalueensa. Tämän alueen hallintaa on kuluneen lukuvuoden aikana pyritty parantamaan pitkäkestoisella ohjauskoulutuksella, johon sitoutui 22 ohjaavaa opettajaa eri aineryhmistä. Ohjauskoulutuksessa opiskeltiin ns. konsultatiivisia työtapoja, aikuisen kohtaamista, vuorovaikutustaitoja, tavoitteen asettelua, palautteen antamista. Sen lisäksi pohditiin harjoittelun sisältöä ja tavoitteita ja opettajan ammattitaitoa. Laadimme ohjaustyön pohjaksi viitteellisen ammattitaidon kriteeristön ja vision.

Visiomme sisältää kasvun mahdollistavan ajallisesti pitkähkön harjoittelukokonaisuuden, jolla on jatkumo työelämään säännöllisenä täydennyskoulutuksena. Siihen sisältyy koulun toimintaan kokonaisvaltaisesti osallistuvat eri aineiden opiskelijoista ja ohjaajista koostuvat ryhmät, yhteistyö koulutuksen eri osapuolten kanssa ja erityisosaamisen hyödyntäminen koulun ja opetusalan kehittämisessä. Opettajan ammattitaidon väljiksi kriteereiksi asetimme tavoitteellisuuden ja itsearvioinnin, taidon saada yhteisö suostumaan vuorovaikutukseen ja asiantuntemuksen aineessa ja opettamisessa. Kriteerit on tarkoitettu keskustelun, tavoitteenasettelun, ohjaussopimuksen ja itsearvioinnin pohjaksi ohjausryhmissä, ulkokohtaiseen arvosteluun ne eivät sovellu.

Visiomme edellyttää työtä ja opiskelua ohjaajilta, myšs näkemysten ja työnkuvan muuttamista. Monimuoto- ja etäharjoittelu, vaihtoehtoisuus opintojen suorittamisessa muuttaa ohjaajan roolia, mutta mielestäni mielekkääseen suuntaan. Ohjaajan rooli ei ole olla mestari omassa luokassaan vaan laaja-alainen opetusalan asiantuntija, jolla on nimenomaan ohjauksen ammattitaitoa toimiakseen ohjaajana harjoittelijan harjoittelu- tai työympäristöstä, myös oppiaineesta riippumatta. Kehitys edellyttöö yksilöllisten opintosuunnitelmien ja erilaisten reittien hyvöksymistö myös opettajan ammattitaidon hankkimisessa. Monipuolisen oppimisympäristön ja asiantuntevan ohjauksen tarjoaminen harjoittelijoille on vaativaa työtä, mutta haaste on myös kiehtova mahdollisuus.