Tauno Lähteenkorva,
Lehtori, filosofian maisteri
Eläkkeelle 1.11.1995
Varsinaissuomalaisen maanviljelijän poika Tauno Lähteekorva valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta joulukuussa 1956 pääaineena suomenkieli. Kotimaisen kirjallisuuden laudatur valmistui toukokuussa 1957. Opettajanuransa Tauno Lähteenkorva aloitti Helsingissä syksyllä 1958. Ensimmäiset työvuodet menivät Helsingin II lyseossa ja Helsingin normaalilyseossa, josta Tauno siirtyi Oulun normaalilyseon suomenkielen yliopettajaksi syksyllä 1962. Normaalilyseon siirryttyä Oulun yliopistoon Lähteenkorva jatkoi suomenkielen lehtorina Oulun normaalikoulussa eläkkeelle siirtymiseensä asti. Opettajan uraa Taunolla on siten takana 37 vuotta, joista Oulun norssissa on vierähtänyt 33. Taunon työura opettajankoulutuksen parissa lienee valtakunnallisestikin arvioituna pisimpiä.
Lukuisat oppilas- ja opetusharjoittelijapolvet ovat vuosien vieriessä Taunon johdolla perehtyneet kirjallisuuden saloihin ja äidinkielen rakenteisiin. Huumorintajuisena ja joustavana opettajana Tauno on johdatellut oppilaitaan ja opiskelijoitaan monipuolisesti ja kannustavasti. Oikeakielisyys ja sanan taitaminen ovat aina olleet opettajan työn tärkeitä periaatteita. Taunon auktoriteetti on perustunut hänen laajaan ja syvälliseen äidinkielen sekä kirjallisuuden tuntemukseensa. Innokkaana, uteliaana ja kielitaitoisena ihmisenä Tauno on syventänyt ammattitaitoaan ja laajentanut elämänpiiriään runsaalla lukemisella ja ahkeralla matkustamisella. Kansainvälinen yhteistyö on hänelle harrastus. Erityisesti Tauno Lähteenkorvan sydäntä lähellä on ollut viron kieli ja Viron kulttuuri. Viron kielen sujuvana taitajana hänellä on laaja ystäväpiiri ympäri Viroa. Voisi sanoa Viron olevan Taunolle henki ja elämä. Myös pohjoismaiseen yhteistyöhön Taunolla on riittänyt mielenkiintoa.
Taitavana esiintyjänä ja selkeäsanaisena puhujana Tauno on ollut suosittu äidinkielen opettajien kouluttaja. Hän jaksoi myös pitkään toimia lääninkouluttajana. Tauno on toiminut Äidinkielen opettajien liiton eri tehtävissä ja muissa järjestöissä. Edelleenkin hän jatkaa ylioppilaskirjoitusten äidinkielen sensorina.
Kirjalliset taitonsa Tauno on hyödyntänyt monilla tavoin. Hän on kääntänyt suomeksi vironkielistä kirjallisuutta ja monia hänen kääntämiään artikkeleita on ollut luettavissa sanomalehti Kalevasta. Taunon kirjoittamia artikkeleita on ollut kulttuurilehti Kaltiossa, ja hän on osallistunut Kustannus Pohjoisen toimintaan. Hän on toimittanut kokoelman parhaita ylioppilasaineita ja ollut mukana Nykysuomen sanakirjan toimittamisessa. Monitaitoisen ja monipuolisen ihmisen energia on riittänyt monille eri elämänaloille. Taunon ulkoinen olemus kätkee todellisen kulttuuri-ihmisen ja opettajapersoonallisuuden, joka ei hevin häivy mielistä.
Taitavana juttujen kertojana ja välittömänä ihmisenä Tauno on ollut koko opettajakunnalle valon lähde, joka säteilee ympäristöönsä iloa ja hyväntuulisuutta. Taunon seurassa viihtyy. Sanotaan, että on aika tehdä ja on aika lopettaa. Kun nyt ansiokas ja rikas opettajanura on Taunon osalta takana päin, on aika ryhtyä muihin toimiin. Eläkepäivistä ei tule ikävystyttäviä, koska harrastuksia Taunolla riittää. Eikä vähäisessä merkityksessä ole liikunta ja mökkielämä kauniin Oulujärven rannalla. Toivotamme Taunolle toimeliaita ja myönteisiä eläkepäiviä, joita omalta osaltaan lasten lapset rikastuttavat. TL
Eeva-Leena Saukkonen
Lehtori, filosofian ja kasvatustieteen maisteri
Eläkkeelle 1.8.1995
Eeva-Leena Saukkonen aloitti opettajan uransa luonnonhistorian ja maantieteen tuntiopettajana Vantaan yhteiskoulussa syyskuussa 1960. Tämän koulun lisäksi Saukkonen on toiminut opettajana Helsingin toisessa lyseossa, Oulun normaalilyseossa, Oulun lyseossa sekä Oulun normaalikoulussa. Lehtori Saukkonen siirtyi eläkkeelle 33 opettajavuoden jälkeen
Koulussamme Eeva-Leena Saukkonen on ollut oppiaineissaan opetusharjoittelun vastuullinen ohjaaja ja didaktiikan opettaja noin kaksikymmentä vuotta eli siitä lähtien kun hän tuli Oulun yliopiston palvelukseen. Monet oppilaspolvet muistavat Eeva-Leenan tehokkaana ja vaativana, mutta myös oppilaitaan innostavana ja monintavoin kannustavana opettajana. Eeva-Leena on osallistunut aktiivisesti ja taitavasti moniin koulun kehittämis- ja kokeiluhankkeisiin sekä opetussuunitelmatyöhön. Erityistä mielenkiintoa hän on osittanut oppiaineiden väliseen integraatioon. Varsinkin yläasteen opetuksen eheyttämiskokeilun toteutuminen oli pitkälti Eeva- Leena Saukkosen taitavuuden varassa. Kokemuksistaan opetuksen kehittäjänä Saukkonen on kirjoittanut useita artikkeleita sanoma- ja aikakausilehtiin. mm. Naturaan.
Ammattitaitoaan biologian ja maantieteen opettajana ja opetusharjoittelun ohjaajana Saukkonen on syventänyt ja laajentanut lukuisilla täydennyskoulutuskurseilla ja ulkomaisilla opintomatkoilla. Energisenä ihmisenä hän jatkoi työnsä ohella sekä aineen opintoja että kasvatustieteen opintoja niin, että toinen ylempi korkeakoulututkinto valmistui 1938. Taitavana ja asiansaosaavana opettajana Eeva-Leena Saukkonen on ollut suosittu kouluttaja monissa opettajien täydennyskoulutustilaisuuksissa. Hän on toiminut liki kymmennen vuotta myös oppiaineidensa lääninkouluttajana.
Työyhteisössään Saukkonen on ollut kaikkien arvostama opetusalan korkeatasoinen ammattilainen. Eeva-Leena on ollut temperamenttinen, terävästi asioihin kantaaottava, mutta samalla myös empaattinen työtoveri. Kaikkien norssilaisten puolesta toivotan Eeva-Leenalle leppoisia ja virikkeisiä eläkepäiviä uusissa elämän olosuhteissa. Runsaasti matkustavaiselle maailmassa on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. TL
Maija Wiklund,
Erityisopettaja
Eläkkeelle 1.2.1996
Maija Wiklund valmistui kansakoulunopettajaksi Tornion seminaarista vuonna 1959. Hän teki kunnioitettavan 31 vuoden pituisen työsaran Simon kunnan Ylikärpän koululla. Tuona aikana hän hankki erityisopettajan kelpoisuuden ja suoritti kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon. Maijan aktiivisuutta ja monipuolisuutta osoittavat lukuisat kansalaisopiston ja työväenopiston opetustehtävät sekä Simon kunnan ja seurakunnan luottamustehtävät. Syksyllä 1990 hän siirtyi normaalikoululle hoitaen pääasiassa koulun erityisopettajan tehtäviä.
Työssään Maija on ollut elämänmyönteinen, innostava ja lämminhenkinen. Hänen ihailtavat ominaisuutensa ovat koituneet niin opettajakunnan kuin oppilaiden rikkaudeksi. Opettajakunnan jäsenenä Maija on ollut rakentavan ja myönteisen ilmapiirin ylläpitäjä, joka on hoitanut tunnollisesti paitsi kasvatustehtävänsä myös lukuisat muut työyhteisöä tukevat askareet. Kasvatustyön Maija on nähnyt laaja-alaisesti. Hän on ollut monelle erityisopetuksessa käyneelle oppilaalle turvallinen äitihahmo, johon moni tukeutui arkisissa murheissaan. Norssilla Maija teki uraauurtavaa työtä maahanmuuttajalasten hyväksi. Usein näimme Maijan entisiä maahanmuuttajaoppilaita, jotka olivat tulleet tervehtimään Maijaa, kertomaan huolistaan ja elämänsä nykyvaiheista tai osallistumaan Maijan järjestämiin teehetkiin.
Ansiokas koulutyö on takanapäin. Maijan tuntien voi helposti kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika täyttyy nopeasti ystävillä ja harrastuksilla. Lastenlapset valtaavat lisää tilaa Maijan sydämessä. Ehkäpä Simojärven mökillekin jää aikaa enemmän kuin ennen. Toivotan nuorekkaalle eläkeläisellemme meidän kaikkien puolesta puuhakkaita "napatanssineuvoksettaren" päiviä. PS
Paavo Matikainen
Laboratoriomestari
Eläkkeelle 1.10.1995
Valmistuttuaan sähköteknikoksi 1959 Paavo Matikainen aloitti työuransa liike-elämän palveluksessa työskennellen mm. sähköasentajana Sortavalan Sähkössä ja piiritarkastajana Hammarin Sähkössä. Oulun normaalilyseon vahtimestariksi Paavo Matikainen tuli 1.7.1962. Oulun normaalikoulun laboratoriomestarin virkaan Paavo valittiin keväällä 1974. Tästä virasta Paavo Matikainen siirtyi eläkkeelle 56-vuotiaana palveltuaan valtiota yhteensä 33 vuotta.
Paavo Matikaisen elämä liittyy hyvin voimakkaasti kouluumme, koska hänen vanhempansa olivat aikoinaan myös Oulun normaalilyseon palveluksessa. Joten on hyvin luonnollista, että Paavon pitkä ja ansiokas työura on sujunut jo nuoruudesta asti tutuksi tulleen talon piirissä. Laboratoriomestarin työkuva on hyvin monipuolinen. Tekniikkaa on hallittava laajasti, jotta voi huolehtia koulun monista AV- ja opetusvälineistä. Tekniikka kehittyy nopeasti, joten Paavon työnkuvaan on sisältynyt jatkuva perehtyminen uusiin asioihin. Paavon tehtäviin on kuulunut myös opetusharjoittelijoiden kouluttaminen AV-laitteiden käytössä. Laboratoriomestarin työ on suuressa määrin myös palvelutehtävä: on kyettävä tulemaan toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Tehtävistä huolehtiminen on ollut Paavolle kunnia asia. Hän on ollut asiallinen ja taitava työntekijä, jonka kanssa on ollut helppo asioida. Paavon kohtelias, herrasmiesmäinen käytös on ollut luontevan asiakaspalvelun perusta. Paavo on toiminut pitkään myös koulun johtokunnassa. Ansioistaan Paavo Matikainen on saanut Tasavallan presidentin myöntämän virka-ansiomerkin.
Ikänsä puolesta Paavo Matikaisella olisi ollut vielä monia työvuosia edessäpäin, mutta asiat eivät suju aina meidän ihmisten toiveiden ja suunnitelmien mukaan. Toivotamme Paavolle mahdollisimman terveitä ja rikkaita eläkevuosia sekä voimia kulkea vielä monia vuosia lintu- ja kalapaistin toivossa tutuilla selkosilla ja erävesillä. TL