Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen toivoo pääsevänsä nykykouluun sisälle enemmän kuin vain osallistumalla kahvitteluun eri kouluissa, Helsingin Sanomat -lehden toimittaja istuu kuukauden erään helsinkiläisen yläasteen tunneilla, ja tutkijat mittaavat nuorten asenteita koulua kohtaan. Myös meidän koulumme henkilökunnan arvokeskusteluissa ja tavoitemäärittelyissä oppilaan huomioiminen asetettiin etusijalle. Aikuisten pyrkimyksenä olisi selvästi luoda oppilaille hyvä ja viihtyisä koulu.

Tukioppilaat ja yläasteen oppilaskunnan jäsenet toivottamassa suvaitsevaisesti uudet seiskalaiset tervetulleiksi norssiin.

Kuva: Markku Lang

Mitä 13-19 -vuotias nuori sitten ylipäätänsä tarvitsee kasvunsa, kehityksensä ja oppimisensa tueksi? Tämän ikävaiheen aikana nuori käy voimakasta normatiivista kasvukriisiä; tässä vaiheessa tulee ajankohtaiseksi surutyön kautta oman muuttuneen ruumiin haltuunotto, irtaantuminen vähitellen omista mielikuvista, joita hän on luonut lapsuudenajan vanhemmista, identiteettikriisi, sukupuolisuuden kriisi ja liittyminen nuorisokulttuuriin. Tämä persoonan kasvun toinen mahdollisuus on sen verran rankkaa työtä, että me aikuiset emme sitä kovin mielellämme muistele tai muista. Kuitenkin meillä on todella tärkeä tehtävä edustaessamme nuorillemme selkeitä rajoja, turvallisuutta, edellyttäessämme vapauden ohella myös vastuullisuutta (nuori on kuitenkin ainoan kerran elämässään tilanteessa, jossa voi vapaasti luoda ja ideoida ilman vakavaa vastuuta, suokaamme se heille vaikka avoimesti kadehtien). Nuori tarvitsee myös kasvunsa tueksi mahdollisuutta konflikteihin, pystyäkseen kehittämään sukupolvien välisen kuilun, joka voi kylläkin iän karttuessa lieventyä. Aikuisten näkökulmasta nuoren kuohunta on epäsosiaalisuutta (Anna Freud). Kuinka pystyisimme suvaisemaan erilaiset nuorisokulttuuri-ilmiöt, skinit, hopparit, anarkistit? Ehkä auttaa, jos muistaa että, saadessaan aikuiset reagoimaan, nuoret ovat päässeet tavoitteeseensa. Tehtävänä on näin nuorten ahdistuneisuuden, yksinäisyyden ja tyhjyyden ilmaiseminen. Jos meteliä pitävä joukko poistetaan, pian tilalle nousee uusia. On muistettava, että joukossa vain muutama nuori on reunayksilö, joka esim. toisten huomiota saadakseen menee todella rajusti yli terveen rajan. (Tuolloin on reagoitava heti kierteen katkaisemiseksi). Toisaalta Oulussa vaikuttava psykoanalyytikko Tor-Björn Hägglund on todennut nuorten etupäässä häiriköivän siellä, missä aikuiset ovat vähintään nurkan takana katsomassa. Yleensä nuori reagoi siellä, missä aikaisemmin on kokenut riippuvuutta. Joka tapauksessa hän tarvisee riittävän hyvän aikuisuuden tukea joko kotoa tai koulusta.

Uskoisinkin tulevaisuuden visiona olevan sen, että juuri 13-vuotiaalle olisi pyrittävä takaamaan mahdollisuus uskoutua tutulle, myös hänelle itselleen oppitunteja pitävälle aikuiselle. Kuraattori, koulun sosiaalityöntekijä ja turvahenkilöt olisivat sitten varalla, jos vielä muuta tukea tarvitaan.

Toinen kysymys kokonaan on, kuinka ylipäätään voimme suvaita erilaisuutta? Alkuvaiheessa kaverit yrittävät jopa kiusaamisen avulla saada erilaista toveria mukaansa ja nuorisokulttuurin pariin. Tilanteen jatkuessa kiusaamiseen tulee aina puuttua. "Sitä kiusattaisiin aina, vaikka se vaihtaisi kouluakin" -lause on ilmaus aikuisten avun tarpeellisuudesta. Toistemme erilaisuuden näkeminen rikkaudeksi vaatii vielä paljon uurastusta myös meidän koulussamme, jossa myös erilaisten kulttuureiden kohtaaminen on todellisuutta. Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien kehittäminen loisi nähdäkseni sitä väljyyttä. mitä erilaisuutemme edellyttäisi.

Käsityksenäni on, että yläaste- ja lukioikäinen ei ikänsä vuoksi voine pitää koulua minään huippuihannepaikkanaan. Tehtävämme on tarjota heille oppimismahdollisuuden lisäksi myö s mahdollisuus kohdata suvaitsevainen aikuiskulttuuri ja mahdollisuus luoda yhdessä aikuisten kanssa sääntöjä, uudistuksia. Me itse määräämme koulumme yleisen ilmapiirin. Oppilaat, koti ja koulu ovat siis yhdessä kuin jä äkiekkojoukkue, jonka suoritus riippuu jokaisen sitoutumisesta, yhteistökyvystä sekä yhteisestä tahdosta antaa parastaan. Missä yhteistyö sujuu, siellä on tilaa oppilaan hyvinvoinnille, rajoille ja luovuudelle.