Puhelinverkko

Puhelinverkko on vanhimpia tietoliikenneverkkoja. Puhelinverkon apuna on monia muita verkkoja, kuten radiopuhelin ja matkaviestinverkot. Lähes kaikkien telepalvelujen runkona on kiinteä televerkko, joka koostuu tilaajajohdoista, keskuksista ja keskusten välisistä siirtokaapeleista.

Tammikuun 1. päivästä 1990 lähtien Suomi on jaettu kahteentoista teleliikennealueeseen, jotka sitten jakaantuvat edelleen paikallisliikennealueisiin. Vuoden 1997 alusta on siirrytty kokonaan teleliikennealueisiin.

Yleisen puhelinverkon tärkein kehityssuunta on ollut verkon ja sen yhteyksien digitalisointi. Keskusten väliset siirtojohdot on jo digitalisoitu PCM-tekniikalla toteutettujen siirtojärjestelmien ansiosta. Keskusten välillä käytetään nykyisin yhä lisääntyvässä määrin valokaapeleita, joiden valokuidut pystyvät siirtämään huomattavan suuria tietomääriä.

Kotiin otetut puhelinliittymät ovat vielä pääasiassa analogisia. Digitaaliset liittymätkin ovat yleistymässä ja varsinkin ISDN-tekniikka on tulossa kotiliittymiin. Tähän on suureksi osaksi vaikuttamassa tarve nopeampiin tietoliikenneyhteyksiin.

Tavallisen analogisen puhelinliittymän yli voidaan liikennöidä modeemien avulla, joiden yleinen nopeus nykyisin on 56 000 bit/s. ISDN-liittymässä on kaksi digitaalista ISDN-linjaa. Yksi linjaa pystyy siirtämään 64 000 bit/s, ja jos käyttää kahta linjaa yhtä aikaa, voi liikennöidä 128 000 bit/s. ISDN nopeuttaa siis huomattavasti kotoa otettavia datayhteyksiä modeemiin verrattuna.

Koteihin saa nykyisin myös ADSL (Asymmetric Digital Subscriber Line) liittymiä, jotka ovat nopeita toiseen suuntaan (Yleensä internetistä kotiin päin) ja hitaita toiseen (Kotoa ulospäin). Esim. www-sivujen katselussahan dataa siirtyy pääasiassa vain verkosta kotiin päin. Nopeus on parhaimmillaan 8 Megabittiä/s sisäänäin ja 1 Megabitti/s ulospäin. Nopeuteen vaikuttaa kuitenkin kovasti linjan pituus, eli matka kotoa puhelinkeskukseen.

Toinen uudempi tekniikka on SDSL (Symmetric Digital Subscriber Line), jotka toimivat samalla nopeudella molempiin suuntiin (2 Mbps), eikä linjan pituudella ole merkitystä nopeuteen kuin ADSL-liittymissä.

Uusin DSL-tekniikka on VDSL (Very high speed Digital Subscriber Line), jota ei vielä ole saatavilla, mutta tiedonsiirtonopeus verkosta kotiin on jopa 52 Megabittiä/s ja toiseenkiin suuntaan 10 Mbps.